EOG on sairaus joka on varsin yleinen kissoilla mutta harvinaisempi koirilla. Vaikeasti lausuttava nimi tulee suoraan lääketieteellisestä kielestä. Kun patologi tutkii näytepalaa hän käyttää apunaan eosiini-nimistä väriainetta. Eosinofiilinen tarkoittaa jotain mikä värjäytyy tuolla väriaineella. Granulooma tarkoittaa tulehdussolukertymää / liikakasvua. Kissoilla EOG voi esiintyä iholla missä kehon osassa tahansa, mutta tavallisimmin se kuitenkin esiintyy suuontelossa ja huulissa. Koirilla sitä esiintyy tiettävästi vain suuontelossa. Kansanomaisemmin siitä käytetään myös nimeä "kurkkurakkulatauti" ja se on varsin kuvaava. 

EOG esiintyy siis yleensä suun limakalvoilla. Se on selkeärajainen, punertava ja kiinteä, sekä joskus myös märkivä, haavauma. Se voi olla kitalaessa, kielessä tai nielussa. Niitä voi olla yksi tai useampia ja ne voivat olla eriasteisia. Lievimmillään ne ovat vain pinnallisia punertavia läiskiä jotka eivät aiheuta minkäänlaisia oireita ja vakavimmillaan märkiviä syvälle kudokseen ulottuvia vaurioita jotka ovat hyvin kivuliaita. Oireet, jos niitä esiintyy, vaihtelevat vakavuusasteen mukaan. Niitä voivat olla kakominen tai yskiminen, suun availu, epätavallisen runsas nieleskely tai epänormaalin runsas kuolaaminen. Koira voi myös hangata suutaan tai ravistella päätään. Hengitys haisee usein pahalle. Lisäksi ruokahalu voi kadota ja syöminen olla hankalaa sekä koira voi olla nuutunut ja apea.

Jos EOG on oireeton omistaja on usein täysin tietämätön sen olemassaolosta. Se havaitaan tällöin yleensä hampaiden puhdistuksen yhteydessä. Se ei myöskään välttämättä edes näy koiran suuhun kotona katsottaessa, sillä se saattaa sijaita syvemmällä nielussa. Mutta jos se sijaitsee kielessä tai kitalaessa sen näkee toki ihan suuhun katsomallakin tai koiran haukotellessa. Varman diagnoosin saamiseksi kudoksesta otetaan näytepala ja patologi vahvistaa diagnoosin.

Eosinofiilisen granulooman syy on tuntematon eikä sen perinnöllisyydestä ole varmaa tietoa. Tosin jotkut tutkimukset viittaavat siihen että perinnöllinen taipumus sairastua olisi olemassa. Ajatellaan että kyseessä olisi jonkinlainen yliherkkyysreaktio. On epäilty että sen aiheuttaisi erityisesti ruoka-aineallergia. Myös voimakas stressi saattaisi vaikuttaa sairauden puhkeamiseen.

Hoitona on käytetty antibiootteja, kortisonia, kemiallisia ja sähköisiä polttoja, jäädytyksiä, muuttuneiden osien poistoa ja sädehoitoa. Tehokkain lienee ollut pitkä, jopa useita viikkoja kestävä, kortisonikuuri. Mikäli aiheuttajaksi kyseisen yksilön kohdalla aiheuttajaksi epäillään allergiaa, tulee ruokavalio tietysti muuttaa.

Hoidon ennuste vaihtelee. Mikäli kortisonikuuri on ensimmäisellä kerralla tarpeeksi pitkä ja vaiva paranee sillä, voi olla että tämä yksi hoitokerta riittää. Jos kortisonikuuri lopetetaan liian aikaisin vaiva uusii suuremmalla todennäköisyydellä myöhemmin. Joskus tarvitaan pysyvää lääkitystä että oireet saadaan pysymään poissa. Joissain hyvin harvoissa tapauksissa oireet ovat olleet niin pahat että ei ole lääkitys auttanut ja koira on jouduttu lopettamaan. Onneksi tämä on kuitenkin ollut hyvin harvinaista. Koska sairauden aiheuttajana pidetään yliherkkyysreaktiota jollekin, olisi tärkeää päästä selville mikä sen aiheuttaa ja pyrkiä poistamaan vaivan aiheuttaja. 

Eosinofiilista granuloomaa voi esiintyä millä rodulla tahansa, mutta erityisesti siitä on raportoitu cavalierkingcharlesinspanielilla, siperian huskylla, pumilla, hollanninpaimenkoiralla ja basenjilla. 

Koiraa jolla on krooninen EOG, tai EOG joka oireilee usein tai vaikeuttaa jatkuvasti koiran elämää, ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

Valitettavasti meillä ei ole kuvaa EOGsta dandien suussa, mutta kuva pumin suussa löytyy seuraavista linkeistä:

Eosinophinic granulome in pumi 

JTO pumi  - sivu 46