Mette, eli tuttavallisemmin Tuubi, tykkää muutenkin puuhailla. Mutta se on siitä jännä sessu, että se on aina puuhaillut pennuksi ja nuoreksi koiraksi epätavallisen rauhallisesti. Ellei siis tuota pallohulluutta lasketa. Mette on ottanut asiakseen osallistua puidenhakureissuille, vedenkantomatkoille, saunan lämmitykseen, roskien vientiin, postin hakuun, kuopankaivuuseen ja muuten vai mukana kulkemiseen. Ei se sen kummempia pompi, hypi tai juokse, kunhan vain tepsuttaa mukana paikasta toiseen. Osallistuminen on tärkeää. "Tipi tipi tipi tipi....." kuuluu tassuista kun Mette kipittää kannoilla tai rinnalla.

Puuhakas Mette osaa myös ottaa rennosti! Se on paitsi ilta- myös aamu-uninen. Ulos sitä ei tahdo enää saada ilta kymmenen jälkeen ja sitä on ihan turha yrittää herätellä ennen aamu kahdeksaa. Neiti ei nouse ja lähde pissille ellei sitä kanneta ovella ja tuupata pyllystä ulkoilmaan. Päikkäritkin on ihan kiva juttu. Meten tyyli torkkua on varsin persoonallinen...siitä löytyy kuvamateriaalia Meten luonnetta kuvaavasta galleriasta.

Mette on ihan kaikkien kaveri. Lapset on tykkäyslistan kärkipäässä ja jos heitä ei pääse heti tervehtimään, niin itkuhan siitä tulee. Mutta kyllä niitä aikuisiakin voi pussailla. Tosin ei ihan kaikkia. Emäntää ei pussata, eikä ihan aina muitakaan. Nenätellä voi, mutta pusut on kortilla. Niitä Mette jakelee vain harvoille ja valituille. Toiset koirat on kivoja, tosin toisinaan ne voivat olla jopa hieman pelottavia. Saattaa olla ettei Mette mene lainkaan moikkaamaan vierasta koiraa, katselee vaan tyynesti hieman kauempaa. Tilanne pitää ensin arvioida. Jos vieras koira näyttää vähänkään liian raisulta tai muuten vaan epäilyttävältä, on parasta pysytellä pienen välimatkan päässä. Eihän sitä koskaan tiedä jos ne vaikka syövät Mette-nimisiä pikkukoiria!?!