Dandie  -  Solakan  - Koirat  -   Kasvatit  -  Pentuja  -   Valokuvia   -  Lisälukemista  -  Linkkejä  -  DDTrust  -  Kissat

                                                                                   Trimmaustekniikoista ja -tyyleistä

 
Huom! Suomen Dandiedinmontinterrierit ry järjestää vuosittain trimmauskursseja joilla voit harjoitella trimmaamista. Siellä saat yksityiskohtaiset trimmausvinkit juuri sinun koiraasi koskien. Lisää tietoja saat yhdistyksemme kotisivuilta täältä >> 
  
Jokaisella rodulla on omat erityispiirteensä kun puhutaan karvan laadusta ja väristä, sekä omat niksinsä ja tekniikkansa kun puhutaan trimmattavasta rodusta - jollainen dandiekin on.

Dandien turkki trimmataan 2-4-kertaa vuodessa ja ehdottomasti sormin nyppimällä. Voit trimmata dandiesi itse tai viedä sen ammattitrimmaajalle. Mikäli haluat viedä dandiesi näyttelyihin ja olet viemässä sitä ammattitrimmaajalle laitettavaksi, varmista etukäteen että hän tietää miten dandien turkki tulee laittaa. Koska dandie on melkoisen harvinainen rotu, kaikki eivät tiedä että (toisin kuin joillain muilla terriereillä) dandien turkkia ei saisi ajella koneella, ei edes sitä alusvillaa, vaan turkki tulisi nyppiä kokonaisuudessaan sormin. 

Mikäli dandiesi ei harrasta näyttelyitä, eikä sen turkin täydy olla säänkestävä, tai turkin hoito nyppimällä ei onnistu syystä tai toisesta, turkin voi tietysti myös ajella. Vaikka se pilaakin oikeanlaisen karvanlaadun, niin se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin takut ja paakut jotka voivat saada jopa ihon tulehtumaan.

Jos olet harjaantunut trimmaaja, voit toki käyttää apunasi trimmausveitsiä, mutta trimmauksen opettelu kannattaa aloittaa ilman apuvälineitä. Varaa trimmaamiseen paljon aikaa (sillä sitä siihen kuluu!), sekä kärsivällisyyttä ja rauhallinen paikka jossa sinulla on hyvä asento työskennellä. Lähde rohkeasti yrittämään, älä pelkää epäonnistumisia, sillä turkki on uusiutuva luonnonvara - ja muista että kaikki me aloitimme joskus, kukaan ei ollut seppä syntyessään! :-) 

Ethän pese koiraa pariin viikkoon ennen trimmaamista! Sampoopuhtaan koiran karva on todella tiukassa kun taas likainen ja ns. "kypsä" (tarpeeksi pitkä) karva irtoaa helposti ja kivutta.

 
Dandien turkki
  
Dandien turkki eroaa laatunsa puolesta kaikista muista roduista. Karhea päällikarva ja pehmeä alusvilla eivät kasva kerroksittain vaan ne kasvavat yhtä pitkiksi ja sekoittuvat toisiinsa. Eli dandiella ei kuulu olla tiheää pohjavillaa karvan alla ja selkeästi erottuvaa pitkää päällyskarvaa niin kuin monilla muilla roduilla.

Näissä kahdessa kuvassa näkyy miten sekä pippurikoiralla että sinappikoiralla pehmeä ja vaalea villa työntyy lähes turkin pinnalle asti karhean karvan seasta. Se erottuu hyvin turkkia lähempää katsottaessa. Tästä erikoisesta kasvutavasta johtuen turkki näyttää siltä kuin se olisi "lyijykynällä piirretty", ei tasaisen sileä.

Laadultaan turkki ei saisi olla kankeaa vaan sen pitäisi tuntua kosketettaessa karhealta, kuin rohdinpellavaa silittäisi. Karhean peitinkarvan osuus koko karvan määrästä on 2/3 ja pehmeän pellavaisen pohjavillan (joka ei siis kasva ainoastaan pohjalla vaan ulottuu turkin pinnalle asti) osuus on se jäljelle jäävä 1/3.

Näissä kahdessa vasemmalla olevassa kuvassa karhean ja pehmeän karvan suhde on oikea.

Runkoturkin karva on pituudeltaan 5-7cm silloin kun se on täydessä pituudessaan. Päässä ja jaloissa sekä hännän alapinnalla se voi kasvaa pitemmäksikin. Niissä karvan laatu myös eroaa runkoturkista.

FCIn rotumääritelmä joka meillä on käytössä ei anna turkin pituudesta selkeää mittaa, mutta sen verran se kertoo, että karva ei saisi tehdä jakausta keskellä selkää. Liian pitkäksi kasvaessaan karva taipuu jakaukselle. Rotumääritelmämme ei myöskään puhu mitään karkean peitinkarvan osuudesta alusvillaan nähden.

Alkuperäisessä rotumääritelmässä ne mainittiin. Samoin rodun kotimaassa rotuyhdistykset ja kerhot pitävät yllä infosivuja joissa nuo tiedot on edelleenkin mainittu.
  
Karhean karvan ja villan suhteeseen voidaan vaikuttaa trimmaamalla. Siksi toisinaan on hyvin vaikea tietää millainen turkki itse kullakin dandiella oikeasti on. On olemassa yksilöitä joilta alusvilla puuttuu lähes tyystin sekä yksilöitä joilla turkki on liian villava. Usein tuuheat jalkakarvat ja runsas päälaen karvoitus kulkevat käsikädessä turhan villavan turkin kanssa. Ja samoin tarpeeksi karhean turkin rinnalla kulkevat monasti vaatimattomat jalkakarvat ja ohuehko top knot (tukkatupsu). Mutta tämä ei ole ollenkaan 100% sääntö, sillä toki myöskin karvapeitteen paksuudella on osuutta asiaan.
   

  
  
Yllä on kuvamanipulaation avulla yritetty hieman kärjistäen kuvata villavan ja karheamman turkin eroa. Villavaturkkiselle on trimmattu oikeanlaatuinen runkoturkki vähentämällä siitä villan määrää, mutta jalkakarvat ja päälaen karvoitus kertovat että villan määrä koiralla on kohtuullisen suuri. Karheampiturkkisella ja "vähemmän näyttävällä" koiralla ei ole villavia jalkoja eikä helmakarvoja. Sillä on selkeästi nähtävissä rotumääritelmän mainitsemat hapsut eturaajojen takaosassa sekä raajojen kellertävä tan-väri. 
   
    
  
Pään karvoitus on täysin toisenlaista kuin rungon karvoitus. Sen tulisi olla: "hyvin pehmeä ja silkkimäinen karvapeite, joka ei rajoitu pelkästään päätupsuun". Ja sen siis tulisi olla silkkimäinen, ei "vanumainen" tai "puuvillamainen". Pään pehmeä karva vaihtuu niskassa runkoturkin karheaan karvaan, ja koska se vaihtuu vähitellen, myös niskassa on usein melko paljon villaa. Villan määrä vähenee asteittain kohti selkää mentäessä. Varsinkin kaljuksi nypittäessä villan väheneminen näkyy (ja tuntuu sormiin) selvästi.

Päässä pehmeä ja silkkimäinen karva sulautuu kuonon/parran karvoitukseen lähes huomaamatta. Pippurikoirilla tämän voi erottaa karvan värin vaihtumisesta helpommin kuin sinappikoirilla. Oikealla kuva märästä koirasta - märässä turkissa värien vaihtumisen (karvanlaadun sulautumisen) erottaa helpommin kuin kuivassa turkissa. Pippurikoirilla top knot on hopeanhohtoinen ja poskissa ja kuonossa on tan-läikät. Rungon karva on harmaata. Sinapilla erottaminen on huomattavasti vaikeampaa sillä top knotin väri on kullanvaalea. Pään ja rungon väriero on huomattavasti pienempi.

Pään silkkistä karvaa ei koskaan nypitä. Top knotin eli päätupsun karva saattaa olla joko suoraa tai hieman kihartavaa.
  
Mikäli karvapeitteen antaa kasvaa kyljissä ilman että sinne nyppii selkeitä rajoja halmakarvan ja runkoturkin välille, rungon karvapeite sulautuu pikkuhiljaa vatsan alla olevaan ohuempaan ja pehmeämpään karvoitukseen. 

Mikäli turkki on karhea ja alusvillaa on vähän, ei koiralle edes välttämättä saa koristeellisia helmakarvoja (Katso kuvaa vasemmalla). Mikäli tällaiseen turkkiin haluaa koristeelliset helmat ne on jätettävä karheista runkoturkin karvoista. 

Kylkien koristekarvat eivät kuitenkaan ole millään lailla välttämättömät, sillä rotumääritelmä ei niitä mainitse.

 
   
    
Tekniikka
   
Ennen kuin aloitat nyppimisen muistathan että se tehdään aina turkin ollessa likainen. 

Suosittelen että aloitat nyppimisen käsin, ilman mitään apuvälinei- tä. Trimmausveistä käytettäessä pitää tuntea oikea tekniikka etteivät karvat katkeile ja ettei koiraan tule naarmuja. Paras tapa opetella oikea tekniikka on trimmata koira aluksi muutaman kerran sormin. Itse trimmaan edelleenkin aina sormin ja käytän trimmausveistä apuna vain harvoin.

Mikäli sormet kipeytyvät voi niihin pistää vaikka laastarit suojaksi
tai käyttää kumista sormustinta tai leikata vaikkapa vanhoista tiskihanskoista kärjet sormien suojaksi.

Trimmauksen voi suorittaa vaikka useampana peräkkäisenä päivänä, jos tuntuu että sormet joutuvat kerralla liian koville.
     

Karva irrotetaan aina pieni tuppo kerrallaan, aluksi vaikka vain muutamia karvoja yhdellä kertaa. Itse nypin edelleenkin hyvin pieni tuppo kerrallaan, sillä iso tuppo voi tehdä kipeää koiralle, tai ainakin se tuntuu epämiellyttävältä. Koiran trimmaaminen kestää siten kyllä hieman kauemmin, mutta "mikäs kiire meillä - valmiissa maailmassa". ;-)

Lisäksi karva irrotetaan aina karvan kasvusuuntaan. Kuvassa 
1A se tapahtuu niin kuin pitääkin. Kuvassa 1B trimmaaja irrottaa karvaa väärin, ylöspäin, ei karvan kasvusuuntaan. Vaikka käsi kulkeekin niska - häntä suunnassa, se ei kulje ihon pinnan lähellä, sen myötäisesti, vaan poispäin ihosta. Karva taas kasvaa "lättänästi" ihoa vasten.

Karva irrotetaan joka puolella runkoa karvan kasvusuunnan mu- kaan, myös pyörteiden kohdalla. Ole siis huolellinen kaulan alla, kyljissä, takaosassa ja etujaloissa että seuraat koko ajan mihin suuntaan karva itsestään laskeutuu. Sinne suuntaan se myös irrotetaan.
     
Kun ryhdyt nyppimään pidä ihosta kiinni trimmattavan kohdan yläpuolelta. Se estää ihoa venymästä ja karvan irrottaminen käy helpommin. Jos iho saa venyä vapaasti se saattaa tuntua koirasta epämiellyttävältä. Pidä siis aina toisella kädellä "vastaan" kun nypit karvaa irti. (katso kuvaa oikealla)

Toinen perus sääntö kuuluu: poista karkeat karvat, jätä alusvilla paikoilleen. Mutta - mikäli villaa on paljon - voit kyllä hieman ohentaa sitäkin. Ohentaminen tapahtuu joko samalla lailla nyppimällä kuin miten karkea karvakin nypitään. Tai sitten sitä voi kammata pois hyvin tiheällä kammalla (täikampa) tai tätä tarkoitusta varta vasten kehitetyllä "villaveitsellä". Jotkut käyttävät villan pois kampaamiseen myös trimmauskiveä. Kaikki nämä edellä mainitut apuvälineet löytyvät eläinkaupasta ja niistä alla hieman lisää. On hyvä tietää, että villa on yleensä huomattavasti tiukemmassa kuin karhea karva, joten ole varovainen ettet satuta koiraa. Eli nypi hyvin pieni tuppo kerrallaan villa pois.
     

Ja kolmas - ole koiraa käsiteltäessä rauhallinen ja määrätietoinen (tämä ei tarkoita että sinun olisi oltava kovakourainen), se luo koiralle turvallisen tunteen ja rauhoittaa. 

Koirasi kasvattaja opastaa sinua mielellään lisää sekä trimmaustekniikassa että apuvälineiden käytössä. Lisäksi Dandie-yhdistys järjestää trimmauskursseja joille kannattaa ottaa osaa. Lisätietoja tulevista kursseista saat täältä >>

      		   
   
<< Takaisin edelliselle sivulle
  
 

       Kaikki materiaali © Minna Repo - ethän kopioi mitään ilman lupaa!