Solakan Dandies

Tätä nykyä meillä käy trimmattavana melko iso joukko ystävien ja tuttavien dandeja - rakkaista kotikoirista aina näyttelykehien kaunistuksiin. On ollut ilo ja kunnia saada trimmata eri tyyppisiä ja erinäköisiä koiria erilaisilla karvanlaaduilla. Olemme oppineet ja opimme koko ajan lisää siltäkin saralta. Olemme myös koonneet näille sivuille jotain mitä olemme trimmaamisesta oppineet, sillä meistä kaikki tieto ja taito (vaikka vain vähäinenkin) on tehty jaettavaksi.

Olemme saaneet vuosien varrella ystäviä Suomen lisäksi eri puolilta maailmaa. Heidän joukossaan on kauan dandeja kasvattaneita ja rodun pitkäaikaisia harrastajia, sekä vasta aivan hiljattain rodun piiriin tulleita. He ovat olleet aivan korvaamattomana tukena ja apuna ongelmatilanteissa ja he ovat auliisti jakaneet tietouttaan ja kokemuksiaan. Heidän ansiostaan olemme voineet jakaa tietoa sivuillamme myös muutamasta hyvin harvinaisesta sairaudesta joita dandeilla on tavattu. Ne löytyvät Lisälukemista osiosta.

Muutama sananen kennelnimestä "Solakan". "Hassu nimi!" tai "Aika erikoinen" ovat tavallisimpia kommentteja mitä siitä kuulee. Ja tottahan se on, hassuhan se. Mutta hassuja ja hupaisia ovat koiratkin. Hulppealla huumorin kukalla varustettuja, joten huumorin lahja on suositeltavaa myös omistajille. Meille oli alusta alkaen selvää, että halusimme ehdottomasti suomenkielisen kennelnimen ja monen yrityksen (suurin osa ehdotuksista oli jo varattu muille) jälkeen tämä tärppäsi. Mutta mistä se "Solakan" sitten tulee ja miten se on keksitty? Aatu-koirasta on aina sanottu että se on melkoisen laiha. Se kyllä saisi syödä enemmänkin, vaan kun herralle ei kelpaa. Se syö sen minkä haluaa ja katsoo vakavasti aina kun sitä yrittää saada sitä syömään lisää: "Tämä riittää, kiitos vain, ja sillä hyvä." Jossain vaiheessa ystävät rupesivat sanomaan että Aatu ei ole laiha, vaan solakka. Siitä siis tuo Solakan juontaa juurensa. Aatusta.
Meistä vielä sen verran että asumme Kymenlaaksossa, Pyhtäällä. Pyhtää on isolle alueelle levittäytynyt maalaispitäjä, joka sijaitsee maamme eteläosassa, Suomelahden rannalla, aivan 7-tien varressa eli Porvoosta itään päin mentäessä. Matkaa tänne kertyy Helsingistä himpun verran alle 100km. Kotitorppamme sijaitsee Pyhtään kirkonkylässä, tarkemmin sanottuna Mutankylässä. Kunnan varsinaiseen keskukseen, Siltakylään, jossa valtaosa palveluista sijaitsee, kertyy matkaa reilu kymmenen kilometriä. Valtaosa Mutankylän asukkaista on kesäasukkaita, mutta toki tänne mahtuu myös useita ympärivuotisia asuvaisia. Seutu on kaunista ja maisema vaihtelee puutarhoista viljelysmaihin ja joenrantatöyräistä sankkoihin sammalpeitteisiin kuusimetsiin jotka tuntuvat kasvavan puiden lisäksi myös kiveä. Merelle on matkaa muutama kilometri ja yksi Kymijoen suistohaaroista kulkee 100 metrin päässä torpastamme. Me kaikki - ihmiset, kissat ja koirat - nautimme luonnon rauhasta ja pienen kylän kodikkaasta ilmapiiristä.
	Asumme pienessä rintamamiestalossa jossa on iso piha. Koirat ovat perheenjäseniä ja jakavat kodin ja puutarhan kanssamme. Sänky ja sohva on valloitettu, samoin sängynalunen. Siellä on kesähelteellä jopa tungosta sillä se on kotimme viilein paikka. Keittiössä voi ottaa osaa ruuanlaittoon, jos ei muuten niin istumalla lähettyvillä ja odottamalla josko jotain putoaisi suuhun. ;-) Oikeastaan kaikki muut paikat meillä ovat koirille mieluisia paitsi pesuhuone...se on mälsä paikka....siellä voi kastua. Yäks! Ehkä kuvat kuitenkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Joten enemmän meistä tiedät kun olet kahlannut läpi kuvagallerian ja koirien omat sivut. Jos et ole koskaan tavannut dandia "livenä", olet sydämellisesti tervetullut meille vieraisille ja tutustumaan koiriimme. Kerromme mielellämme enemmän tästä viehättävästä rodusta. Ja tietysti Aatu, Ella, Mira ja Mette esittelevät erittäin mielellään itseään (hyviä ja huonoja puolia tasapuolisesti) ja ottavat vastaan rapsutuksia.
Solakasta Aatu-pojasta kaikki alkoi!