Dandie  -  Solakan  - Koirat  -   Kasvatit  -  Pentuja  -   Valokuvia   -  Lisälukemista  -  Linkkejä  -  DDTrust  -  Kissat

                                                                                                           Dandie yleisesti
Dandiedinmontinterrieri on pieni ja sisukas, hyvin eloisa ja hyväntuulinen terrieri jonka tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu suuret, pyöreät, tummat ja hyvin ilmeikkäät silmät (jotka lähes poikkeuksetta lumoavat ihmisen kuin ihmisen!), pehmeän aaltoilevat ääriviivat, sekä suuri pää hassuine tukkapehkoineen ja iloisesti heiluvine korvatupsuineen. 

Rodun ulkomuoto jakaa ihmiset kahtia. Toiset eivät siitä pidä ja toiset taas pitävät kovastikin. Meidän dandien omistajien mielestä mikään ei vedä vertoja kärppämäisen notkealle rungolle ja kerrassaan lumoavan kauniille suurille silmille jotka dandeilla on. Nämä pitkät, matalat ja veikeät koirat ovat hyvin persoonallisia ulkonäöltään, mutta silti ne vain yksinkertaisesti ovat omalla tavallaan hyvin kauniita koiria. :-) 

Dandien alkuperäinen käyttötarkoitus (eli se mitä varten rotu joskus kehitettiin) oli toimia pienten tuhoeläinten hävittäjänä ja auttaa isäntäänsä niiden salametsästyksessä. Nykyään dandie on pelkästään seurakoira, joskin siitä on myös harrastuskoiraksi, kunhan omistajalta löytyy huumorintajua ja sitkeyttä kouluttaa toisinaan hyvin toiminnantarmoista mutta toisinaan taas hyvinkin itsepäistä pikkuveijaria. 

Dandie on mitä mainioin perhekoira. Se on sen verran pieni, että se kulkee kätevästi mukana missä vain, mutta kuitenkin sen verran suuri, että se jaksaa kunnon kävelylenkit eikä se myöskään mene rikki peuhatessaan lasten kanssa.

  
Dandie on touhukas ja vaatii päivittäin tekemistä missä se saa purkaa tarmoaan. Varsinkin alle vuoden ikäisten pentujen tarmo tuntuu toisinaan lähes loputtomalta. Jos dandielle tarjotaan tarpeeksi tekemistä - sekä sen aivoille että hampaille - se ei riko paikkoja pentunakaan. Jollei mielekästä tekemistä anneta, se kyllä keksii tekemistä itsekin energiansa purkamiseen. Myös aikuinen dandie tarvitsee liikuntaa päivittäin. Vaikka dandie onkin lyhytraajainen rotu se on kuitenkin kehitetty työkoiraksi. Se siis kaipaa liikuntaa.

Dändeillä on taipumusta kiintyä kovasti omistajaansa, eli pennun kanssa on syytä harjoitella yksin jäämistä jo heti pienestä pitäen. Muita koiria kohtaan dandie on pääsääntöisesti arvonsa tuntevan tuttavallinen. On kuitenkin myös niitä yksilöitä, jotka eivät tule toimeen saman sukupuolen edustajien kanssa sekä niitä jotka eivät välitä ollenkaan muiden lajitoverien seurasta.

Vaikka dandie näyttää (varsinkin pentuna) aivan lelukoiralta, on syytä kuitenkin muistuttaa siitä että se on aito terrieri. Johdonmukainen tapakasvatus on siis tarpeen. Tasapainoisen ja iloisen dandien saat, kun asetat koirallesi selkeät rajat ja pidät niistä sitten kiinni lempeän järkähtämättömästi tilanteessa kuin tilanteessa. Rajat tulee asettaa heti kun pentu tulee taloon, ei vasta vuoden kuluttua. Hyvä perussääntö on, että kerran kielletty on aina kiellettyä ja kerran sallittu on aina sallittua. Älykkäänä koirana dandie huomaa pian sinun heikot kohtasi ja osaa käyttää niitä taitavasti hyödykseen yrittäessään kiivetä lauman johtajan asemaan. 
   
Harva nuori dandie tai pentu haastaa ihmisen arvovallan rähistämällä, mutta sitäkin useampi katsoo vetoavasti silmiin että saisinko tahtoni läpi tämän kerran....ja kun sille kerran "antaa pikkusormen niin se vie koko käden", ja pian se jo määrääkin nappisilmillään tuijotellen mitä tehdään ja minne mennään. Näin valta-asema on huomaamatta siirtynyt dandille. Ainakin sen meielstä. Kun dandie on kerran ottanut vallan kotona, ja jos sen saamaa valta-asemaa aletaan myöhemmin kyseenalaistaa tai karsia, silloin se ei epäröi käyttää hampaitaan. 

Dandie on hyvin älykäs koira ja monet ikänsä koiria omistaneet ovat toisinaan joutuneet toteamaan dandiensä kanssa: "Pahus, minua on huijattu. Olen tietämättäni päästänyt dandieni niskan päälle. Se on meillä pomo." Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa, että onnellinen koira ei ole lauman johtaja, sillä koiralla ei ole kykyä ymmärtää yhteiskuntaamme ja tehdä koko ihmislaumaansa koskevia päätöksiä.

Dandien kanssa on harrastettu tokoa, agilityä, koiratanssia, metsäjälkeä ja hakua. Aivan kaikkiin koiraharrastuslajeihin lyhyiden tappijalkojen kanssa ei voi ottaa osaa, mutta melko moneen kuitenkin. Ainoat esteet dandien kanssa harrastamiseen ovat niiden matalan ja pitkän rungon muodon asettamat rajat sekä tietysti kouluttajan omat taidot - dandie kun saattaa olla melkoisen itsepäinen koulutettava vaikka onkin nopea oppimaan. Mikäli kuitenkin haluat ihan tosissasi kilpailla ja vielä menestyäkin tokossa tai agilityssa, sinun kannattaa valita joku hieman rakenteeltaan ketterämpi ja luonteeltaan miellyttämisenhaluisempi rotu. 
   
Useimmilla dandiella on jonkin verran riistaviettiä. Sitä ei kuitenkaan yleensä ole niin paljoa ettet voisi pitää koiraasi irti metsässä. Dandeille ominaista on, että ne pitävät automaattisesti kontaktin omaan ihmiseen eivätkä lähde kovin kauas. Jos nyt joku orava tulee ajettua puuhun tai pupu pois näkyvistä ja sen aikaa korviin ei saada yhteyttä, niin heti kun kurre on puussa ja jänis poissa pihalta, kuulo pelaa taas. Aloita luoksetuloharjoittelut jo ihan  pikkupennusta alkaen, niin voit sallia dandiellesi myös jonkin verran vapautta myös sen vartuttua aikuiseksi.

Dandeja on olemassa kahta väriä. Sinappia ja pippuria. Väreistä enemmän toisaalla. Rungossa turkki on karheaa, kuin rohdin pellavaa. Pään ja jalkojen karvoitus on pehmeämpää ja takkuuntuu helpommin. Turkki vaatii siis viikoittaisen perusteellisen kampauksen. Dandie pestään silloin kun se on likainen ja lisäksi turkki trimmataan kahdesta neljään kertaa vuodessa. Näyttelykoiran turkki vaatii enemmän töitä. Turkki trimmataan ehdottomasti käsin nyppimällä ja saksia käytetään vain pään tupsun sekä tassukarvojen ja ns. helmakarvojen siistimiseen. Kynnet leikataan viikottain. Oikein hoidetusta turkista ei karvaa irtoa muualla kuin trimmauspöydällä. Mikäli sinua ei kiinnosta viikoittainen turkin hoito silloin dandie ei ole sinun rotusi!
    
Rotumääritelmä sanoo dandien koosta että sen tulisi olla 8-11kg ja että alhaisimmat painot ovat toivotuimpia. Ihannepaino on olisi siinä 8kg tuntumassa ja se on määritelty hyvässä työkunnossa (ei ylipainoa ja hyvä lihaskunto) olevalle täysikasvuiselle koiralle.

Todellisuudessa ainakin meidän maassamme dandien koko on usein melko lailla suurempi. Suomalaisten dandien kokohaarukka on 7-20kg (terveyskyselyn mukaan). Keskipainon ollessa arviolta sellaiset 12-13 kg.

Viereisessä kuvassa sinapinvärinen uros (Aatu) on hippusen alle 15kg ja pippurinvärinen narttu (Ella) tasan 9,5kg. 

Mikäli haluat juuri tietyn kokoisen dandien, ota etukäteen selvää kasvattajalta siitä minkä kokoisia vanhemmat ovat ja minkä kokoisia suurin piirtein pentueen pennut tulevat aikuisena olemaan.
  
<< Takaisin edelliselle sivulle
   
 

       Kaikki materiaali © Minna Repo - ethän kopioi mitään ilman lupaa!