Rommin kanssa kävimme lääkärissä ensimmäisen kerran sen oltua vajaa kolme viikkoa vanha. Se oli itkuinen ja levoton ja vatsa ei ollut aivan kunnossa. Kasvukäyrässäkin näkyi muutoksia. Niinpä siirryimme sen kanssa reilua viikkoa aiemmin lisäruokaan kuin tyttöjen kanssa. Eläinlääkärin laatima ruokintaohjelma tepsi ja pian poika oli oma tyytyväinen itsensä. Seuraava lääkärikäynti olikin sitten ns. lähtötarkastus, kun pennut olivat 7,5 viikkoa. "Terve, erittäin kookas ja hyvin maskuliininen uros", kuului arvio tuona päivänä. Hyvin oli erityisruokavalio purrut.

Rommin virallinen ja hieman erikoinenkin nimi tuli siitä, kun viikarilla oli karvat päälaella hassusti pystyssä nimeämisen aikoihin... Sillä oli sellainen huvittava 20 karvan "Tintti-töyhtö" joka sojotti milloin minnekin suuntaan. Se näkyy hyvin joissain kuvissa galleriassa jonka nimi on "kasvattajalta", ja josta löytyvät kasvattajan luona otetut kuvat. Rommi oli kuin pieni menninkäinen - aivan selvästi lähtöisin haltiain maasta!