Ensimmäisenä
syntyi pikkuruinen tyttönen - 250 g. Hyvin eloisa ja kova
tyttö liikkumaan. Pieni koko ei haitannut laisinkaan. Se
kiemurteli isompien sisarusten alta nisälle käärmeen lailla ja
piti puolensa yllättävän hyvin. Ääntäkin lähti
kiitettävästi jos jokin harmitti.
Kaikista
kolmesta pennusta Moona oli se, joka aloitti silmien avaamisen ensimmäisenä ja ne
olivat täysin auki 16. vuorokauden iltana. Moona myös
nousi ensimmäisenä jaloilleen ja lähti liikkeelle paria
päivää siskoaan aiemmin. Moona oli tytöistä se
rauhallisempi ja pehmeämpi luonteeltaan. Prinsessa ja
muistutti kovasti monessa suhteessa puolisisartaan Ellaa,
tätä meidän omaa hienohelmaamme.
Moona sai virallisen
nimensä "Keijujen Kultaa" siitä, että sillä
oli selkeä yläpurenta jo muutaman päivän iästä
lähtien. Tämä pentu oli luikerrellut sydämiimme heti
kun sen näimme. Jokin siinä vain sai meidät kokonaan ja
totaalisesti pauloihinsa. Tiesimme että siitä ei ole
näyttelykoiraksi, mutta selkeästä purentaviasta
huolimatta tämä pentu oli "kultaa". Niinpä
siitä tuli keijujen kultaa. Sitä ei kaikki näe,
eivätkä kaikki edes usko että sellaista on olemassa,
mutta ne jotka sen näkevät ja jotka siihen uskovat
tietävät sen erityisyyden, ainutlaatuisuuden ja arvon.
Moona asuu Lauran ja
Viivi-kissan kanssa Oulussa.
|