Altti oli aluksi hyvin huonossa kunnossa ja emäntä käytti sitä monta monituista kertaa eläinlääkärillä. Siltä poistettiin osa hampaista kun ne olivat huonossa kunnossa ja melkein irti. Samoin päässä, korvissa ja tassuissa oli pahoja paleltumia ja se oli muutenkin mahdottoman laihassa kunnossa naapurien jatkuvasta ruokinnasta huolimatta. Ja ikää sillä arveltiin silloin olevan viitisen vuotta, mutta se veikkaus oli kyllä yläkanttiin. Altti oli myös aika lailla kosketusarka. Uteliaana otuksena se kyllä seurasi kaikkea mitä talossa tapahtui, mutta ei antanut koskea itseensä. Tai itse asiassa se kyllä kaipasi silityksiä, mutta samalla pelkäsi niitä ja aristeli ihoaan.

Emäntä päätti pitää Altin itse. Ei tarvitsisi reppanan muuttaa enää muualle, kun pienen pieni luottamus ihmiseen oli alkanut syntyä. Ja tiedättekö mitä tapahtui? Samana päivänä kun emäntä tuli kotiin HESYn toimistolta ja paperit oli allekirjoitettu, niin Altti-poika marssi emännän syliin ihka ensimmäistä kertaa! Koskea tähän kissaherraan ei vieläkään saanut, mutta sylissä se nukkui mielellään. Loppuvuosinaan se oli varsinainen sylikissa ja kainaloinen kana, mutta edelleenkin halusi itse tulla syliin. Nostaa ei saanut, se oli liian jännittävää.

Kun Altti oli kotiutunut se pääsi myös mukaan kesämökille. Ensimmäiset neljä vuotta se vietti nuo lomat sisätiloissa. Sitten emäntä arveli että se oli tarpeeksi kotiutunut että voitaisiin yrittää ulkoiluakin. Valjaat päälle ja ovi auki...mutta Alttipa ei halunnutkaan lähteä ulos! Ilmeisesti sille tuli mieleen kaikki kammottavuudet joita se oli joutunut nuoruudessaan kokemaan. Parissa viikossa se rohkaistui sen verran että uskaltautui istumaan kynnykselle emännän kanssa. Ovi pidettiin koko ajan auki jotta se pääsi takaisin sisälle heti kun se halusi. Seuraavana kesänä se uskaltautui jo terassille. Ja sitten se marssi ulos ja sisään kehräten äänekkäästi. Siitä oli ihanaa kun oli paikka johon tulla takaisin aina kun halusi. Paikka jossa oli ruokaa aina saatavilla ja lämmin nukkumapaikka ja syli johon käpertyä. Pikkuhiljaa, vuosi vuodelta, Altti uskaltautui istumaan marjapensaiden alle syömään ruohoa tai hiekalle ottamaan aurinkokylpyjä ja kieputtelemaan siinä niin että turkki oli pölyssä. Altti osallistui puutarhatöihin kanssamme tai makoili saunan rappusilla seuraillen tekemisiämme. Meistä oli ihanaa seurata Altin kotiutumista ja luottamuksen syntymistä ja syvenemistä vuosi vuodelta!