Ja kuitenkin iän karttuessa Samu oli pentueen temperamenttisin ja tulisin. Ei se mikään rähisijä ollut, mutta ei kyllä jäänyt alakynteenkään kuin hyvin harvoin. Se vaan ei antanut periksi jos jotain halusi. Ja sellaisen tahdonvoiman edessä muut usein väistyivät. Ja Samu voitti. Kunnes sitten reilun kuuden viikon iän jälkeen se alkoi jäädä alakynteen lähes jatkuvasti...ja sitten sitä alkoi kiinnostaa muut asiat kuten lelut ja niistä eritoten pehmolelut joita se sai "tappaa" ja riepottaa ilman että se itse joutui altavastaajaksi. :-)

Samu oli pennuista se joka tiedosti selkeästi oman reviirinsä ja herkimmin reagoi uusiin ääniin ja uusiin asioihin. Se ilmoitti jo viiden viikon iässä pienellä haukahduksella jos jotain eriskummallista kuului tai joku tuli. Ja se oli myös kovin pussailija. Aina valmiina sylityksiin ja suukotteluun ja se ei tuntunut koskaan väsyvän vatsan silittelyyn.

Samu asuu Lievestuoreella Jonnan ensimmäisenä omana koirana ja ilahduttaa Jonnan lisäksi myös koko muuta perhettä.