Elmo oli rauhallinen pentu ja se jaksoi istuskella ja haaveilla kun muut riehuivat minkä jaksoivat. Sen katse oli hyvin vetoava ja jotenkin Elmo tuntui katsovan syvemmälle silmiin kuin koirat normaalisti katsovat. Pikku herra oli rauhallinen, herkkä ja arvoituksellinenkin, juuri sellainen kuin tunnettu Beethovenin kappale kuutamosonaatti on. Siitä siis nimi. Ja siltä varalta että joku ei tiedä millaisesta kappaleesta on kyse ja haluaa sivistää itseään niin kitaraversio tästä klassisesta teoksesta löytyy kun klikkaa tästä :-)

Joissain tilanteissa Elmo vaikutti aluksi jopa ujolta, mutta toisaalta se oli myös se pentu joka tuli heti häntä heiluen vastaan ja pyysi usein päästä syliin. Ja kun 6,5 viikkoa ikää oli plakkarissa Elmo heitti painia muiden pentujen kanssa jo niin sujuvasti että sen rauhallisuus tuntui kadonneen kerta heitolla taivaan tuuliin. 

Elmo oli pennuista se joka viihtyi parhaiten ihmisen seurassa. Se pyysi syliin nukkumaan tai käpertyi jalan viereen. Ja se myös juoksi jo viiden viikon iässä vastaan kun joku tuli kylään. Ihanat ihmiset, tervetuloa!!

Elmo asuu Sanna-emännän silmäteränä Klaukkalassa.