Solakan Dandies

Cryptorchia voi olla toispuoleista (jolloin toinen kives on laskeutunut kivespussiin ja toinen jäänyt laskeutumatta) tai molemmin puoleista (jolloin kivekset ovat olemassa mutta kumpikaan ei ole laskeutunut kivespussiin). Monorchia ja anorchia ovat varsin harvinaisia, huomattavasti tavallisempaa on että koira on cryptorchidi silloin kun toinen tai molemmat kivekset eivät jostain syystä ole tunnettavissa kivespusseissa.

Kivekset kehittyvät sikiökauden aikana vatsaontelossa, munuaisten läheisyydessä. Syntymän jälkeen kives laskeutuu alas kivespussiin vatsanseinämään kiinnittynyttä nivuskanavaa pitkin. Kives on kiinnittynyt jänteeseen jonka toinen pää on kivespussissa. Kun pentu kasvaa tämä jänne supistuu ja vetää kiveksen nivuskanavaa pitkin kivespussiin. Jänne on vetänyt kiveksen vatsaontelossa suurin piirtein nivuskanavan suuaukon tuntumaan kun syntymän hetki on käsillä. Pian syntymän jälkeen nivuskanavien aukot laajenevat ja mahdollistavat kiveksen pääsyn nivuskanavaan ja laskeutumisen kohti kivespussia. Kun kives on saapunut kivespussiin se ankkuroituu paikoilleen. Tavallisesti kives on tunnettavissa kivespussissa noin kuuden viikon iässä, mutta toisilla se saattaa laskeutua hitaammin.

Ensimmäisten elinkuukausien aikana kives ei välttämättä pienestä koostaan johtuen pysy kiinteästi kivespussissa, vaan se saattaa seilata nivusten ja kivespussin välillä. Tämä johtuu kivesten pienestä koosta sekä kremasterilihaksista, jotka voivat vetää kiveksiä ajoittain pois kivespusseista. Normaalisti kremasterilihakset eivät pysty enää vetämään kiveksiä pois kivespusseista kun kivekset kasvavat, mutta joillain roduilla (esim.basenji) kremasterilihakset toimivat koko eliniän. Tällaisia kiveksiä kutsutaan kansankielellä "hissikiveksiksi". Yleisesti ottaen normaali käytäntö roduissa on, että jos kives on laskeutumatta vielä puolen vuoden ikäisellä uroksella se luokitellaan kivesvikaiseksi.

Kivesvikaa on yritetty kartoittaa paljonkin ja myös eri eläinlajeilla. Katsotaan että kivesten laskeutumattomuus on kehityshäiriö johon voivat vaikuttaa koiran geeniperimä, emän tiineyden aikainen sairastuminen tai emän tiineydenaikainen ruokavalio.

Lisäksi syy voi olla mekaaninen ja vika voi johtua esimerkiksi liian suuresta kiveksestä, liian kireästä nivusrenkaasta tai liian lyhyestä siemenjohtimesta. Syy tämän vian taustalla ei siis ole yksiselitteinen.

Lyhytkalloisilla kääpiöroduilla kivesvian katsotaan olevan yleisintä. Myös boksereilla kivesvian sanotaan olevan muita rotuja yleisempää. Se saattaa johtua siitä että samat geenit säätelevät sekä näiden rotujen epänormaalia kasvua, kääpiökasvuisuutta että lyhytkalliosuutta vaikuttavat myös kivesten laskeutumiseen. On myös todettu että pentueissa joissa on poikkeuksellisen korkea uros / narttu suhde esiintyy enemmän kivesvikaa. Tämä on antanut aihetta päätelmään että geenit jotka saavat aikaan kivesvian uroksille olisivat letaaleja narttupennuille, toisin sanoen narttupennut kuolisivat jo sikiövaiheessa minkä vuoksi urospentuja syntyy enemmän. Uusi geenitekniikka tuo varmasti lisää tietoa tähänkin periytymismekanismiin.

Kivesvikaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen (niiden jälkeläisiä ei rekisteröidä) eikä se saa osallistua näyttelyihin. Tottelevaisuuskokeisiin ja palveluskoirakokeisiin se saa sitä vastoin ottaa osaa. Koira voi kuitenkin elää normaalia elämää ja kivesvika ei haittaa sitä itseä lainkaan. Kuitenkin piilokiveksen poistamista suositellaan, sillä koira jolla on toinen laskeutumaton kives voi saada jälkeläisiä ja siten periyttää vikaa edelleen seuraavalle sukupolvelle. Lisäksi laskeutumattomaan kivekseen tulee helposti kasvaimia jotka ovat usein aggressiivisia ja pahalaatuisia.

Mikäli molemmat kivekset on laskeutumatta, koira ei voi saada jälkeläisiä, mutta silläkin on riski sairastua kasvaimiin. Siksi siis laskeutumattomien kivesten poistoa kirurgisesti suositellaan koiran vielä ollessa nuori. Samalla kertaa uros yleensä kastroidaan, mutta mikäli omistaja toisin toivoo kastraatio voidaan jättää suorittamatta ja poistaa ainoastaan piilokives. Tällöin omistajan on tarkkaan valvottava ettei koira pääse milloinkaan astumaan narttua ja siirtämään vikaa eteenpäin.

Mikäli pennulla todetaan kivesvika ja kasvattaja ei ole sitä jo hyvittänyt ostohinnassa kasvattaja on velvollinen palauttamaan 1/3 kauppahinnasta uroksen omistajalle eläinlääkärin kirjoittamaa kivestodistusta vastaan, mistä käy ilmi että uroksella ei ole normaalisti kivespusseihin laskeutuneet kivekset. Kivestodistus voidaan kirjoittaa aikaisintaan koiran ollessa 6kk ikäinen.

Yleensä suositellaan että sellaista jalostusyhdistelmää ei uusittaisi joka sai aikaan kivesvikaisen uroksen.