Juveniili
pyoderma eli pentujen haavaumatauti
Tämä sairaus
on dandeilla hyvin harvinainen. Meillä on tiedossamme
neljä dandia joilla on pentuiässä todettu juveniili pyoderma.
Tällä sairaudella on
monta nimeä: juveniili pyoderma, juveniili seluliitti,
penturokko. Sekä englanninkielellä: juvenile
cellulitis, juvenile pyoderma, puppy strangles.
|
|
Yleensä JPn
ensimmäiset oireet havaitaan neljän viikon ja neljän
kuukauden iän välillä, mutta se voi toki puhjeta hieman
myöhemminkin. Joskus vain pentueen yksi pentu sairastuu,
toisinaan sairastuneita on useampi. Tyypillisiä oireita
on kivulias turvotus huulilla, kuonossa, silmissä ja
korvissa. Koira voi rapsutella tai ravistella usein
korviaan ja aristaa kun korvalehtiä kosketellaan.
Näppylät jotka voivat märkiä, ruvet, haavaumat ja
"onkalot" ihossa jotka esiintyvät usein
kuonossa, korvien sisäpinnalla sekä huulissa ovat myös
tyypillisiä oireita. joillain ilmenee nivelkipuja ja
ontumista. Lisäksi monilla pennuilla turpoavat
imusolmukkeet. Pentu saattaa olla kärttyinen tai
masentunut kivuista johtuen. Sille voi nousta myös
kuume.
Tässä kohdassa lienee
syytä mainita että dandeilla on monesti jo
lähtökohtaisesti aika suuret ja hieman ulkonevat
imusolmukkeet,
eli kannattaa kokeilla terveen pennun imusolmukkeita että
tietää millaiset ne normaalisti ovat.
|
|
Ulkoiset oireet
saattavat olla samantapaisia kuin monissa muissakin
ihosairauksissa ja siksi tarvitaan aina ihoraapenäyte
jonka perusteella diagnoosi tehdään.
Sairaus ei ole
bakteeritulehduksen aiheuttama ja se ei tartu vaikka
hurjalta usein näyttääkin. Kyseessä on enneminkin
yliherkkyys tai immuunijärjestelmän toimintahäiriö.
Luultavasti kyseessä on autoimmuunisairaus joissa
tyypillisesti eläimen omat valkosolut hyökkäävät
jostain syystä sen oman kudoksen kimppuun. Mutta
sairauden puhkeamisen syytä ei vielä täysin
ymmärretä.
|
|
|
Juveniilin
pyoderman perinnöllisyydestä ei ole tutkittua tietoa,
mutta näyttäisi siltä että roduissa joilla sitä
esiintyy enemmän toisissa suvuissa alttius sairastua on
suurempi kuin toisissa. Sairautta tavataan erityisesti
kultaisillanoutajilla, keltaisilla
labradorinnoutajilla
ja mäyräkoirilla, mutta sitä voi esiintyä missä
rodussa tahansa.
Sairaus on vakava ja vaatii
aina asianmukaisen hoidon. Hoitokeinona käytetään sekä
antibioottikuuria että vahvaa kortisonikuuria yhdessä.
Kortisoni rauhoittaa elimistön väärin kohdistuneen
puolustusreaktion. Antibiootti tepsii ihon rikkoutuneelle
pinnalle ja märkiviin näppylöihin pesiytyneitä
bakteereja vastaan. Paranemisprosentti on hyvä ja sairaus
uusii harvoin. Yleensä sairaudesta ei jää mitään
pysyviä
jälkiä, mutta toisinaan saattaa märkivien rupien
kohtiin jäädä arpia
tai pigmenttimuutoksia.
|
|
Ohessa vielä muutama
lisäkuva joissa sairauden oireet näkyvät
selvästi.
Kiitämme
kuvien lainasta!
|
|
|
Silmien
ympärillä on turvotusta. Kirsun ympärillä samoin ja
siinä on pieniä näppylöitä. Korvat ja pää aristavat
kosketusta ja korvissa on myöskin näppylöitä. |
|
Tässä näkyy
hyvin silmäluomien pinnalla olevat pienet märkivät
näppylät.
|
|
|
Kaikki materiaali © Minna
Repo - ethän kopioi mitään ilman lupaa!
|