Oodi oli vilkkain pentu jo vatsassa ja se oli sitä myös koko vauva-ajan jonka se sisarustensa kanssa vietti. Se jaksoi leikkiä ja puuhailla paljon kauemmin kuin sisaruksensa, mutta toisaalta keskittymiskyky oli vilkkaudesta johtuen aika rajallinen. Siispä Oodin mottona oli "Joo, kivaa! Tehdään vaan, mutta ei viittä sekuntia kauempaa, jooko...?! Kato, kun mun tarttee sit taas mennä."

Myös Oodi muistutti luonteeltaan hyvin paljon äitiään. Se oli iloinen ja reipas, ei kaihtanut selälleen heittäytymistä ja vältti tilanteita joissa tuli sisarusten kesken rähinää. Se kyllä piti hienosti puolensa, koska oli jo aika pian pentueen kookkain, mutta mieluummin teki jotain muuta kuin nahisteli. Sylissä se viihtyi myös, selällään kuinkas muuten, mutta vain hyvin pienen hetken kerrallaan.

Oodi oli pentueen älykkö. Se keksi ensimmäisenä kaikki pennun mentävät kolot joista pääsi vilistämään pois pennuille rajatusta tilasta. Ja se myöskin nukkui mielellään omassa rauhassa...patterin luona sohvan takana. Ja pian sinne löysi tiensä yksi jos toinenkin pentu :-)