Aatu on aina ollut rauhallinen luonteeltaan. Ja nyt vanhemmiten se on sitä luonnollisesti vieläkin enemmän. Viisas Aatu on ollut aina, mutta ikä on tuonut mukanaan elämänkokemuksesta kumpuavaa viisautta sekä vahvistanut persoonallisuutta. Aatu on aina ollut emännän silmäterä ja on nyt sitä vieläkin enemmän! Ikääntyvä koira on kuin laatuviini, se vain paranee vanhetessaan. Ja näin on Aatunkin kohdalla! Aatulla on nykyään joitain etuoikeuksia joita muilla koirillamme ei ole. Aatun voimakkaan ja jämäkän luonteen takia se on koiralaumamme ehdoton johtaja. Se johtaa laumaansa lempeästi mutta määrätietoisesti, ja on esimerkillään opettanut tytötkin ratkaisemaan valtasuhteensa ilman kahinoita.  

Aatu ei ole koskaan tykännyt muista aikuisista uroksista, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Iän myötä se tosin sietää muita poikia jo paremmin kuin nuoruusvuosinaan. Pennut sen sijaan ovat tämän ison miehen suosikkilistalla - se rakastaa pikkuisia! Ja tytöt ovat tietysti mukavia :-) Joskus tämä pullistelutaipumus on emännän mielestä ärsyttävää, mutta Aatu kuitenkin pysyy hyvin "hanskassa". Se on saanut kunnon peruskoulutuksen ja taitaa tottelevaisuuskokeiden perusliikkeet. Joten sen kanssa voi huoletta kulkea missä tahansa vaikka muita uroksia olisikin lähettyvillä. Kaikki on ok niin kauan kunhan ne eivät "tunge väkisin naamalle". Rutista tietysti vähän voi vaikka ihan vaan varmuuden vuoksi, tuumailee Aatu, mutta rutisee sivulla kulkien.

Aatu on paukkuarka....tai siis oli silloin kun se vielä kuuli. Eli se pelkäsi pamauksia, ukkosen jyrinää ja ilotulituksia. Täytettyään 12 vuotta sen kuulo alkoi pikkuhiljaa heiketä ja nyt se kuulee vain todella kovat äänet, ei muita. Aatu ei ole ollut paukkuarka aina, vaan se alkoi kun pikkupojat ampuivat raketteja jokunen päivä uudenvuoden jälkeen tahallaan ohikulkijoita päin. Valitettavasti emäntä ei huomannut heitä ajoissa (olivat kinoksen takana piilossa) ja raketti osui emäntää jalkaan ja räjähti Aatun pään yläpuolella. Siitä se alkoi.