Noa oli hyvin itsenäinen tapaus ihan alusta lähtien. Fiksuna poikana se tarkkaili ympäristöään ja toimi "äänitorvena" jos jotain epäilyttävää oli näkyvissä tai kuuluvissa. Noa käytti muutenkin paljon ääntään ja kommentoi mielellään tilannetta kuin tilannetta omaan hassuun tyyliinsä joka oli jotain kurlauksen ja jodlauksen väliltä. Nauroimme usein, että pian se varmaan oppii puhumaan...!!

Noa oli hyvin hyvin puuhakas ja jollei sille keksinyt tekemistä se kehitteli sitä itse. Se nautti kaikista sellaisista puuhailuista joissa se sai käyttää aivojaan. Se nautti sylittelystä ja seurasta, mutta viihtyi aivan yhtä hyvin itsekseenkin kunhan sillä oli mielekästä puuhaa saatavilla.

Tempperamenttinen Noa nautti riehumisleikiestä täysin siemauksin, mutta kipitti sitten mielellään syliin torkuille. Se myös jostain kumman syystä nautti suunnattomasti kampaamisesta ja muista hoitotoimista! Hassu pentu! Yleensä nuo moiset pakollisuudet ole kovin suuressa suosiossa. Noa oli toinen pentueen todella karheaturkkisista pojista, joten sillä saattoi olla hieman osuutta asiaan. Siltä kun ei tainnut pentuaikana löytyä turkista ainuttakaan takkua!