Luru kantoi pentueen rauhallisimman nassikan titteliä oikeastaan koko ajan. Ja sille voisi mennä myös pentueen pehmeimmän koiran titteli. Se nimittäin ei perustanut mistään leikkirähinöistä tai kahinoista, vaan häipyi paikalta siinä vaiheessa kun leikki muuttui liian rajuksi. Se leikki mieluummin leluilla ja ravisteli tai haki niitä itsekseen tai jonkun aikuisen ja rauhallisemman koiran kanssa. 

Se myös tyytyi aina tyynesti kohtaloonsa kun vuorossa oli viikoittaiset hoitotoimenpiteet kuten kynsien leikkaus tai kampaaminen. Ei puhettakaan koskaan mistään protestoinnista ja kiemurtelusta. 

Luru tykkäsi tarkkailla hieman taka-alalla muiden leikkejä. Se tuntui harkitsevan asioita huolella aina ennen kuin se teki jotain. Luru myös oppi uudet asiat nopeimmin....ehkä juuri siksi että se malttoi olla koheltamatta ja keskittyä siihen mitä se oli milloinkin  tekemässä.

Lurun lempeä luonne ja hurjan kaunis ilme vetosivat moneen jotka kävivät pentuja ihastelemassa, mutta Lotta-tyttösen matkaan tämä sydäntenmurskaaja sitten lähti ja asuu nyt Kärkölässä maalaistalossa oman perheensä ja kk mäyräkoira Idan kaverina.